”Kuka siinä netissä oikein on?”

Kuulostaako tutulta? Jos vastasit kyllä, taidat olla 90-luvun alkupuolella syntynyt, tätä nykyä nuori aikuinen. Nuoruudessasi ei ollut Snapchatia, Facebookia, Instagramia, Pinterestiä eikä Tinderiä. Käytössäsi ei ollut edes älypuhelinta! Ystäviin pidettiin yhteyttä kävelemällä heidän kotiovensa taakse ja kysymällä: ”Voitko olla?”. Nämä sosiaalisen median yhteisöpalvelut ja deittipalvelut ovat muuttaneet perheiden ja sinkkujen arkea 2010-luvulla merkittävästi. Hyvä jos enää nämä suositut deittisivut pärjäävät taistelussa älypuhelinapplikaatioita vastaan.

Toisin on nykyään. Yhteydenpito on tehty niin helpoksi, ettei nykynuoren tarvitse miettiä enää saldorajojen paukkumista tai puheajan loppumista – kaikki tämä tapahtuu ilmaiseksi internetin kautta! Jokaisella on käytettävissä verkkoyhteys minne ikinä meneekin, ja jo melkein joka kodista löytyy jonkinlainen älylaite (puhelin, tabletti tai tietokone). Napin painalluksen päässä on rajattomasti katsottavaa, pelattavaa ja selattavaa. Eikä tämä rajoitu pelkkiin lapsiin ja nuoriin.

Myös työnteko on kokenut muutoksia viimeisten vuosien aikana. Kaupan alalla työskentelevien vanhempien työrytmin sovittaminen lasten aikatauluihin on hankaloitunut pidennettyjen aukioloaikojen myötä. Erilaisten toimistotyöntekijöiden työajat ovat saaneet lisää joustavuutta, kun työtä voi nykyään tehdä miltei missä ja milloin vain. Tällaiset etätyömahdollisuudet saattavat silti levittäytyä arki-iltoihin, jotka olisivat otollista aikaa perheiden yhdessäololle. Vaihtuvien ja epäsäännöllisten työaikojen lisäksi kausiluontoiset ja osa-aikaiset työt ovat lisääntyneet, eikä vakityötä ole nykyään kovinkaan helppoa saada. Tämä aiheuttaa monissa perheissä huolta ja stressiä pärjäämisestä.

Huoli rahasta on monen talouden arkea ja saattaa aiheuttaa paljon ärtymystä ja kitkaa perheen sisällä. Taloudellinen tilanne perheessä vaikuttaa lapsen mahdollisuuksiin osallistua erilaisiin harrastuksiin. Kaikilla ei esimerkiksi ole mahdollisuutta laittaa lasta jääkiekkotreeneihin. Tällainen saattaa johtaa eriarvoisuuteen lasten ja perheiden keskuudessa. Kalliita lajeja harrastavat lapset saattavat aiheuttaa muissa kateutta ja negatiivisuutta, jolloin eripura niin sanotusti rikkaiden ja köyhien välillä kasvaa. Tällaiset talous- ja luokkaerot ovat olleet kasvussa jo pitkän aikaa, eikä siihen näytä tulevan vielä lähivuosina muutosta.

Onneksi tarjolla on paljon muitakin mahdollisuuksia. Esimerkiksi Tampereella on Liikkuva perhe- hanke, joka tarjoaa lapsille ja perheille ilmaisia harrastusmahdollisuuksia. Tarjolla on muun muassa hiihto-opetusta, voimistelua, luontoretkiä, luistelua ja perhesirkusta. Myös erilaiset työväenopistot sekä seurakunnat järjestävät perheille tasaisesti monipuolisia aktiviteetteja, joihin jokainen voi osallistua taloudelliseen tilanteeseen katsomatta. Yhdessä tekeminen, onnistuminen ja kokemusten saaminen voimistaa lapsen ja aikuisen sidettä.

Lapsi saa kokeilla uusia asioita vanhemman kannustaessa ja tukiessa häntä. Perhe- ja harrastustapahtumissa lapset pääsevät tutustumaan toisiin lapsiin ja luomaan uusia ystävyyssuhteita. Lapsen harrastaminen ja sen mahdollistaminen ovat suuria rikkauksia, joita ei voi mitata rahassa. Harrastamisen ei tarvitse maksaa satoja euroja kuukaudessa ollakseen antoisaa ja lasta hyödyttävää. Vanhemman tehtävä on kannustaa lasta tekemään ja kokeilemaan, ja siihen on löydyttävä arjenkin keskellä aikaa.

Lapset oppivat vanhemmiltaan ja ovat herkkiä altistumaan pienimmillekin vaikutteille. Jos he näkevät isän ja äidin työpäiviensä päätteksi puhelin tai tietokone nenään liimattuna, osaavatko he aktiivisesti itse ohjautua tekemään jotain aivan muuta? Jos vanhemmatkin sitä tekevät, miksen sitten minäkin voisi? Välillä jokaisen vanhemman pitäisi pysähtyä miettimään, millaista kuvaa he lapsilleen näyttävät.

Onko Fort Niteen addiktoitunut nuori vain peilikuva sinusta: sosiaaliseen mediaan addiktoituneesta aikuisesta? Haluaisitko mieluumminen, että kasva nuori olisi näin innokas parikymppisenä? Voisiko lapsen liikuntainnottomuus johtua siitä, ettei hän ole koskaan nähnyt sinun lenkkitossujasi? Niitä, jotka lojuvat nuhjuisina ullakon nurkassa. Ja voisiko olla niin, että et enää itsekään muista, milloin olisitte viettäneet arki-iltaa yhdessä? Voisiko olla niin, ettei lapsi osaa enää edes pyytää sellaista? Jos asia on niin, silloin olisi aika nostaa nokka ylös ruudusta ja kaapata lapsi kainaloon! Kysy, mitä hänelle kuuluu, ja kuuntele. Ole läsnä.