Äitini kuuluu siihen sukupolveen, jolle rahaa on tullut suhteellisen helposti. Hyvinvointiyhteiskunta on huolehtinut jokaiselle sen jäsenelle kohtuullisen toimeentulon. Hänen ikäluokkansa jäsenillä ei myöskään työttömyys ole ollut kovin yleistä. Vaikka äidilläni ei olekaan ollut puutetta rahasta, on hän silti rahankäytön suhteen tarkka. Pitää olla tarkka siitä, ettei kukaan toinenkaan hänen takiaan joudu rahalliseen ahdinkoon. Hän on tarkka siitä, ettei aiheuta toisille kuluja. Mummoni haki joka kuun eläkemaksupäivänä rahansa silloisesta Posti-pankista omaan pikku käsilaukkuunsa.
Se päivä oli myöskin ”kulutuspäivä”. Silloin mentiin kaupoille ja kauemmaksikin ostoksille. Mitä sieltä lähti mukaan? Yleensä jotakin herkkuja, ja meille lapsille karkkipussi. Mummon tapa hakea rahat pankista aina maksupäivänä perustui siihen, että joskus hänen elinaikanaan pankit olivat romahtaneet.
Lainaa kaikkiin tarpeisiin
Nykyisin on aivan erilainen meininki: kaikkien suomalaisten pitäisi saada lainaa ihan mihin vaan, jopa arjen luksushankintoihin. Kahvipöytä keskusteluissa kuulee monesti sanottavan: ”mistä lainaa työttömälle”, mikä on omasta mielestäni aivan käsittämätöntä.
Mummo pelkäsi sen toistuvan, ja pelkäsi, ettei hän saisi pitää rahojaan, jos ei niitä heti hakisi pois. Minäkin olen tarkka. Puntaroin, mihin rahat riittävät. Laskeskelen, mitä voin ostaa – tärkeysjärjestyksessä tietenkin. Toisinaan toinen tuote on tärkeämpi ostettavaksi kuin toinen.
Auermedia käsittelee myös sukupolvien rahankäyttöä. Mainostajatkin huomioivat sukupolvien rahankäytön erilaisuuden. Ennen vanhaan ihmisille oli hyödyksi säästää, nykyään ei niinkään. Ei ole mitenkään poissuljettu asia sekään, että romahdus yllättäisi nukkuvat yksilöt. Vuonna 1984 pahan päivän varalle säästänyt ei saakaan enää rahoillaan niin paljon kuin olisi saanut silloin. Mutta olisiko ollut järkevää ostaa talo silloin? Ei välttämättä. Jatkuva talon remontointi ja yllättävät menot kuluttavat myös rahapussia. Säästäjän rahat ovat kuitenkin hävinneet lainaajien ja alijäämäbudjetteja ajavien taskuihin kirjoittaa Auermedia. Auermedian mukaan ennätysmäärä nuoria on pikavippikierteessä. Voisiko olla järkevääkin olla velallinen, kun inflaatio kuitenkin söisi säästöt? (https://www.auermedia.fi/mainostaja-huomioi-eri-sukupolvien-rahankayttotottumukset/)
Nykymedia kirjoittaa eri sukupolvien käyttötottumusten eroista toisiinsa nähden. Sukupolvien eroavuudet otetaan esille laajemmassakin mittakaavassa. Sukupolvilla löytyy eroavuuksia Nykymedian mukaan asenteissa, mielipiteissä, tottumuksissa, kouluajoissa ja työssäkäynnissä. Välttämättä asenne tai mielipide ei ole kaikilla mittareilla kuitenkaan se ratkaiseva, samanmielisiä kun löytyy vanhempien ja nuorempienkin keskuudessa. Omasta yhteiskunnallisesta näkökulmastani kouluajat ja työssäkäynti näyttäytyvät merkittävinä tekijöinä. Menihän äitini aikoinaan kouluun lyhyemmäksi aikaa kuin minä, eikä silloin ollut kaikille kouluruokaa. Silloin ei ollut myöskään massatyöttömyyttä. Nykymedian mukaan yhteiskunnallisesti merkittävämmäksi eroavuutta aiheuttavaksi tekijäksi sukupolvien välille muodostuu kuitenkin raha. Miten niin? Rahasta on ollut pulaa jo 30-luvulla ja on nytkin. Ennen rahaa on totuttu säästämään ja sitä on säästetty. Perhe on ollut tärkeämmässä roolissa kuin nykyään, varsinkin pirstaleinen ”ydinperhe” nykyään hajottaa monella tapaa. On eroja, jossa lasta kuljetetaan perheestä toiseen. Isovanhemmat ja sisarukset asuvat kaukana. Jälkisukupolvi, jolla tarkoitan 30-luvulla syntyneiden jälkeläisiä, käyttää kulttuuriin ja matkustamiseen enemmän rahaa kuin heidän vanhempansa. Nykymedia puhuu kolmannesta sukupolvesta, joka käyttää ihan toisella tavalla rahaa kuin vanhempansa tai isovanhempansa. Heidän rahankäyttöönsä vaikuttavat puolestaan globalisaatio ja digitalisaatio. He saattavat maksaa ostoksensa älypuhelimellaan. Pula-aikana ostettiin tarpeellista ja rahaa oli käytössä vähemmän. Nykyään kaikki eivät käytä enää käteistä, vaan rahaliikenne menee korttia tai puhelinta pitkin. Ei välttämättä tarvitse tietää, paljonko rahaa on, kunhan sitä on. (http://www.nymedia.fi/miten-eri-sukupolvien-rahankayttotottumukset-eroavat-toisistaan/)
Ylelläkin on sanottavansa aiheeseen. ”Mitä raha on, miten sitä kannattaa käyttää ja miten säästetään – lapsille opetetaan raha-asioita entistä aiemmin” -artikkelissa Yle opastaa nuoria järkevään rahankäyttöön. (https://yle.fi/uutiset/3-8428309) Jo esikoululaisia aletaan opettaa kuluttajakasvatuksen saloihin. Kaihari muistuttaa, että asenteet rahankäyttöön omaksutaan kotoa. Eipä ihme, jos minäkin laskeskelen rahojeni riittävyyttä, kun vanhempani- ja esivanhempanikin niin tekivät. Nykynuorille ja -lapsille kuitenkin opetetaan myös riskisijoittamista yhtenä säästämisen muotona. Olisiko ihme, jos tulevaisuudessa lapset ja nuoret ottaisivatkin nykyistä enemmän pikavippejä, kun kouluissa ja esikouluissa sellaiseen opetetaan? Ehkä lapset eivät vielä hahmota, mikä on pikalainaa ja mikä on sitä oikeaa sijoittamista, mikä kannattaa. Onko esikoulun opettaja riittävän pätevä opastamaan pikku nappuloita säästämisen ja sijoittamisen salaisuuksiin vai olisiko aiheeseen perehtynyt pätevämpi neuvonantaja? Entä mitä tapahtuu, jos ihmismassasta yhä useampi on sijoittaja ja raaka tuottava työ ei enää kelpaa?